Pistekirjoituksen käyttö ja opetus Suomen elävän perinnön kansalliseen luetteloon
Pistekirjoituksen käyttö ja opetus on hyväksytty osaksi Suomen elävän perinnön kansallista luetteloa. Pistekirjoitus on keskeinen osa näkövammaisten yhdenvertaista tiedonsaantia, oppimista ja kulttuuriin osallistumista. Pistekirjojen sekä muiden taktiilimateriaalien saatavuus tukee lukutaitoa, opiskelua ja lukuharrastusta. Suomessa pistekirjojen ja taktiilimateriaalien merkittävin tuottaja on Saavutettavuuskirjasto Celia, joka toimii osana Kansallisarkistoa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt Museoviraston esityksen pohjalta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 22 uutta kohdetta. Yksi uusista kohteista on pistekirjoituksen käyttö ja opetus.
Suomessa arvioidaan olevan noin 55 000 näkövammaista henkilöä. Pistekirjoitus on sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten henkilöiden luku- ja kirjoitustaito sekä koulutuksen, työn ja sosiaalisen osallisuuden perusta. Vuonna 1825 kehitetty pistekirjoitus vakiintui Suomeen 1800-luvun lopulla.
Piste- ja taktiilimateriaalit ovat välttämättömiä paitsi pistekirjoituksen opetuksessa ja oppimisessa, myös pistekirjoituksen käyttäjien lukuharrastuksen ja tiedonsaannin turvaamisessa. Suomessa pistekirjojen ja taktiilimateriaalien merkittävin tuottaja on Saavutettavuuskirjasto Celia, joka on nykyisin osa Kansallisarkistoa.
Pistekirjoitusta Unescon luetteloon esittivät Näkövammaisten liitto ry, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry, Näkövammaisten kirjastoyhdistys ry, Saavutettavuuskirjasto Celia/Kansallisarkisto, Valteri-Onerva, Synförbundet, Suomen Kuurosokeat ry, Näkövammaiset lapset ry ja Näkövammaisten liikkumistaidon- ja näönkäytönohjaajat ry. Hakemusta oli mukana laatimassa Pistekirjoituksen neuvottelukunta, joka toimii Kansallisarkistossa Saavutettavuuskirjasto Celian yhteydessä.
Elävän perinnön luettelo suojelee ja tekee näkyväksi aineetonta kulttuuriperintöä
Elävän perinnön kansalliseen luetteloon kootaan Suomessa harjoitettavia aineettoman kulttuuriperinnön muotoja, kuten käsityötaitoja, juhlia, esittäviä taiteita ja ruokaperinteitä. Luettelo tekee kulttuuriperintöä näkyväksi, tukee sen säilymistä ja lisää tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä.
Suomi ratifioi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toimeenpanosta vastaa Museovirasto.
Pistekirjoitus on tunnustettu osaksi aineetonta kulttuuriperintöä Suomen lisäksi myös Saksassa, Ranskassa ja Sloveniassa ja nimeämisprosessi on käynnissä useissa maissa ympäri maailmaa. Suomessa Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen mukaisessa kansallisessa luettelossa on nyt yhteensä 108 kohdetta.
Lue lisää:
Lisätietoja:
Saavutettavuuskirjasto Celian suunnittelija Marjo Kauttonen
m[email protected]
p. 029 5337229